Heippa pitkästä aikaa! On taidettu kotiutua aika hyvin, kun ei enää ihmetellä ihan kaikkea.
Otsikkoon viitaten, aloitetaan vaikka uunista… Pikkuhiljaa alkoi tuntumaan siltä, että taitaa se uuni sittenkin olla rikki ja kyseltiin huoltomiehen perään. Ensin saatiin joku katsomaan, kun uuninluukun tiivistekin oli tippunut ja hän lupasi palata asiaan, kun saa uuden tiivisteen valmistajalta. Noin parin viikon päästä ovelle ilmestyi kaksi miestä tiivisteen kanssa, heidät sain vakuutettua, että myös termostaatissa taitaa olla jotain vikaa; onneksi olin säästänyt todistusaineistona yhden leivinpaperiarkin, joka 10-15 minuutin uunissaoleskelun jälkeen oli kärähtänyt mustaksi. 😉 Ei mennyt tuntiakaan, kun miehet kävivät vaihtamassa termostaatin, mahtavaa! Nyt meillä on tehty ruokia uunissa, leivottu leipää ja sämpyliä eikä mikään ole palanut! Viikonloppuna meillä taitaa tuoksua pulla.
Ja sitten postilaatikko… Meillä on postilaatikko! Meille voi lähettää postia! Kuka haluaa osoitteen? Tarkalleen ottaen kyseessä on postilokero tuolla muutaman sadan metrin päässä eli ei sentään ihan kotiin asti saada kirjeitä, mutta ihan huippua silti! Ja mikä parasta, postilaatikolla ei tarvii suotta rampata, sillä postin saapumisesta ilmoitetaan tekstiviestillä. Isommat lähetykset pitää edelleen hakea postitoimistosta, jonne matkaa noin 10 kilometriä, sieltä löytyy myös se lähtevän postin laatikko.
Ja sitten niitä kissoja, niitäkin on tänne ilmestynyt. Meille tuli lokakuun alussa hoitoon pienet kissaveljekset, jotka jäivätkin sitten meille kokonaan. Nyt mun titteli on kuulemma ihan virallisesti ”hullu kissanainen”. 😀 Mutta kyllä se vaan on niin, että ”A home without a cat is just a house”. <3 Nämä pojat on kissamaiseen tyyliin kiinnostuneita kaikesta ja kaikessa mukana, niin nytkin.
